Syntymäpäiväkakku minulle

Olen mielestäni ihan kohtuullisen hyvä leipomaan. Harvemmin mikään leivonnainen ohjeen mukaan leivottuna täysin epäonnistuu. Täytekakut ovat kuitenkin olleet aina mun heikoin lenkki ja jo muutama vuosi takaperin päätin, että rupean harjoittelemaan täytekakkujenkin leipomista leipomalla vähintään kakun omille synttäreilleni. Viime vuonna taisi jäädä oma synttärikakku leipomatta, mutta tänä vuonna halusin taas yrittää. Ei muuta kuin Kinuskikissan sivut auki ja selailemaan kakkupohjien ja täytteiden ohjeita.

Tovin selailtuani sivuja päädyin tavalliseen sokerikakkupohjaan ja täytteiksi valitsin valkosuklaa-vanilja ja mustikka-vanilja täyttteet. Koristeluun valitsin värikkään sokerimassan. Koska kakku tuli lähinnä tuhottavaksi minulle ja kanssa-asujalleni, päätin tehdä kakun pienempään omistamaani kakkuvuokaan, jonka halkaisija on 20cm. Siihen tein 4 munan kakkupojan. Pohja ei onnistunut täydellisesti, mutta sain sen kuitenkin leikattua kolmeen osaan (vikaa ehkä myös leikkaamistavoissani..). Vaikeimmasta osasta oli siis selvitty! Täytteet oli helpot ja nopeat tehdä ja niiden osalta ei ollut ongelmia. Sokerimassaa olin ostanut Lidlistä vain yhden pakkauksen, joten laitoin sitä vain kakun päälle ja koristeluun. Reunoille laitoin kermavaahtoa ja raastoin maitosuklaata ja valkosuklaata. Lopuksi pursotin vielä kermavaahtoa sokerimassan reunoille.

Lopputulos ei siis ollut täydellinen ulkonäöllisesti, mutta maku on hyvä ja leipominen oli mukavaa! Tästä kokemuksesta taas vähän viisaampana voin ensin vuonna tehdä taas vähän paremman täytekakun :) Virallinen syntymäpäiväni on siis vasta tänään, mutta leivoin kakun jo sunnuntaina. Sainpahan syödä kakkua aamupalaksi virallisena synttäripäivänäni! :D

-Janita

Lahjasukkia

Moikka taas! Koulun loppuminen alkaa todellakin jo häämöttää horisontissa, kun viimeinen harjoittelu on nyt taputeltu kasaan. Kuusi viikkoa vierähti todella nopeasti ja taas sai vähän lisää itseluottamusta siihen, että musta todellakin tulee kohta virallisesti sairaanhoitaja! Palataan vielä hetkeksi kuitenkin ajatuksissamme menneeseen kesään.

Kesä tuli vietettyä Helsingissä majaillen vuorotellen poikaystävän vanhemmilla ja minä halusin jotenkin kiittää tästä heitä. Mulle omimmalta tuntuva tapa oli tietenkin neuloa villasukat, kun tiedän ja olen todistanut kesän aikana, että käyttöä niille on, oli sitten kesä tai talvi! Luentoja olikin alkusyksystä vielä sen verran, että sain nämä molemmat parit luentojen aikana tehtyä. Isä sai perusvillasukat 7-veljestä raitalangasta ja äidille tein harmaasta Nalle-langasta "So Sweet Socks" Niina Laitisen ohjeella.

Ulkona kesästä sen sijaan ei näy enää merkkiäkään ja joulukin lähestyy taas uhkaavaa tahtia, mutta onneksi nyt koulujutut alkavat hiljalleen hellittää ja saa pitkästä aikaa nauttia vapaa-ajasta ihan kunnolla. Tekisi mieli tarttua pitkästä aikaa ompelukoneeseenkin kun olisi taas aikaa. Muutamia projekteja on puikoilla kuitenkin vielä kesken, jotka haluaisin saada valmiiksi ensin. Mutta tällä kertaa ei muuta, palaillaan taas! :)

-Janita